tiistai 29. maaliskuuta 2022

Punajuurivuokaleipää


 
Huh huh, mun pääni on ihan kuin Haminan kaupunki.
Olen tässä ollut kolme tuntia koulutuksessa.
Koulutuksen alkaessa sain lapset juuri nukkumaan, mutta niinkuin siinä useinmiten käy.
Tänään lapset ei sitten nukkuneet ei sitten millään. Aina oli joku lapsista hereillä ja koulutus meni siltäosin hieman penkin alle. No, minkäs teet tälläistä tämä on, tämä lasten kanssa työtä tekevän arki.
Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.
Mutta päivääkään en vaihtaisi pois niin on mukavaa tämä lasten kanssa touhuilu.



Eilen tuli lasten kanssa leivottua leipää.
Nauroimme lasten kanssa, että tämäkö nyt on sitä taikinaterapiaa??
Taikina oli valmistusvaiheessa niin kauniin vaaleanpunaista.
Mutta paistettua leipä oli taasen ihan tutun leivän väristä, mausta puhumattakaan.


5 dl kädenlämpöistäpunajuurien keitinlientä 
1 pss kuivahiivaa
2 tl ruususuolaa
1 rkl hunajaa
2 rkl kasvisrasvaa
2 dl ohrajauhoja
2 dl kaurapuuroa
vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin. Vaivaa taikinaa noin viisi minuuttia ja lisää koko ajan pikkuhiljaa jauhoja samalla. Kun taikina alkaa näyttää siltä, että taikina irtoaisi hieman taikinakulhon reunoilta lopeta lisäämästä jauhoja. Taikina saa siis jäädä löysäksi.Kaavi taikina leipävuokaan ja anna kohota puolisen tuntia ennen uuniin laittoa.

 HUOM: Jos vuokasi on silkoninen sinun ei tarvitse voidella vuokaa. Muussa tapauksessa voitele vuoka ennen taikinan lisäämistä.

Paista uunissa 225 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes leivän pinta on saanut kauniin värin ja pohjaa nostamalla leipä kumahtaa ontosti.

Ota leipä uunista ja kiedo se heti leivinliinaan. Anna rauhassa jäähtyä leivinliinan sisällä.
Näin saat leipään parhaan rakenteen.



Mun täytyy kertoa teille yksi juttu, josta tuo meidän äitee ei sitten tykännyt ollenkaan.
Meidän äitee leipoi tosiaan tälläistä punajuurileipää eilen hoidokeiden kanssa.
Siinä sitten leivän ollessa kohoamassa pöydällä leivinliinan alla minä menin hieman katsomaan , että mitäs siellä pöydällä oikein on.
Tiedättehän, että minä tykkään olla joka hommassa mukana ja mitään ei saa tehdä meidän perheessä ilman etteikö minun tassunikin olisi hommassa mukana.
No, tässä kävi sitten niin, että minun tassuni on nyt kirjaimellisesti ollut mukana tätä leipää tehdessää.
Minä nimittäin menin astumaan sinne vuokaan jossa leipä oli kohoamassa.
No, leivinliinaa ei enään saatu siivottua, mutta minä selvisin itse seikkailusta siistin tassuin.
Hieman minä ihmettelen tuota äiteen reaktiota, miksi se saa laittaa kätensä joka taikinaan, mutta jos minä vähän kosken taikinaan, niin jestas mikä mekkala siitä nousee.

taikinaterapeutti
Cassu-kissa 







1 kommentti:

  1. Cassu tarjosi päivän naurut! :D
    Se on jännä miten nuo kissantassut ehtivätkin joka paikkaan. Muistan kun meillä muutama vuosi sitten valettiin autotalliin uusi lattia ja vaikka sitä kuivumista kuinka vahdittiin, niin lopputuloksesta löytyy silti kissantassun jäljet. Ja syyllinenkin jäi kiinni aika pian kun sisällä leivinuunin päällä repi tassukarvoistaan irti kuivuneen betonin jämiä. :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)