Siivousliinoja ja tunteen purkauksia



Täällä ollaan otettu taas puikot käteen ja alettu tekemään siivousliinoja.
Näistä langoista on nyt vaan päästävä eroon ennen kuin ostelen mitään muita lankoja.
Näin olen päättänyt.
Tilasin muuten taas vuoden tauon jälkeen itselleni Novita-lehden, että pääsen hifistelemään kaikkia niitä ihania neulomuksia. 
Jos se saisi minut innostumaan uusiin luomuksiin.
Nyt on tuo käsityö inspis ollut jossain taka-alalla, mutta monta muuta innoitusta on kyllä taasen puskenut taka-alalta esiin.

Olemme nyt Murun kanssa sisustaneet hieman tätä meitin huushollia.
No, osa syy tietenkin on nämä meidän eläimet eli huopia on tullut nojatuoleihin sekä sohvalle.
Samoin kukille kukkatasoja ja meidän yhteinen villitys lamput on nyt huomioitu. 
Emme näköjään kumpainenkaan pidä suorasta valosta vaan meillä on paljon jalka- sekä pöytälamppuja ympäri huushollia.

 


Casper:
Välillä minusta tuntuu, ettei tuo minun äiteeni oikein tajua mikä tässä elämässä on kaikkein tärkeintä.
Se kun tekee välillä, joitain niin tylsiä hommia.
Esim. Näpyttelee tietokonetta, kutoo tai kokkailee.
Eikä se sitten kerkiä paijailla minua tarpeeksi.
Minä kun olen kuitenkin semmoinen hellyydenkipeä pieni rakkaus pakkaus.
Joskus kun minua oikein ottaa päähän tuon äiteen puuhastelut, niin istun sen tietsikan päälle ja lopetan tyystin kaiken sen turhan touhotuksen.




Olen huomannut myös hyvän konstin saada äiteen huomion osakseni. Isken hampaani äiteen kukkiin niin jopas alkaa sekin tajuamaan mikä on elämässä tärkeys järjestys.
Tullaan me kuitenkin useimmiten hyvin juttuun ja kummatkin ollaan tyytyväisiä toisiimme sekä tähän maailman menoon.
(Vaikka en oikein ymmärrä, kun tuo äippä oikein hermostuu jostain kukkasten syömisestä tai niille astumiseta.)
😺



Takana mitä lie,
edessä valoa,
tässä hetkessä elämän suuri seikkailu.

-Tupu & Casper-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)