keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ei enään näitä päiviä kiitos




Tänään olisin voinut olla kyllä heräämättä kokonaan, oli muuten sellainen päivä. Nyt kun omat lapset oli pois niin täytyi kehitellä näköjään itse ohjelmaa.
Päivällä huomasin että koti avaimeni on hukassa ja eikös niitä sitten etsitty kissojen ja koirien kanssa.
Olin ihan varma että avaimet olivat kädessäni kun kotiin tulin, mutta kovien etsintöjen (lue koko alakerran siivottuamme) avaimia ei vain löytynyt.
Ulkoa ne vihdoin löytyi pulkkamäeltä jossa aamun laskettelimme ja minä nautin ihanasta auringosta.Taskusta oli sinne tippuneet ja minä oli oikein vielä jammannut päällä kuunnellessani samalla radion musiikkia.
Siinä meidän päivä meni rattoisasti hoitolasten kanssa etsiskellen avaimia, ei muuta keretty sitten tehdäkkään...
Illaksi haimme jo omat lapset kotiin, että on muutkin touhua kun keksiä itse näitä ratki riemukkaita piilotus tehtäviä.
Alkaakohan tässä A:haimerit jo jyllään.

3 kommenttia:

  1. Ei hätää ,mul on tota samantapasta lähes päivittäin joten et ole ainoa,huoh.....

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei joka päivä ole samanlaista.
    Onneksi avaimet löytyivät :=)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Leena ja Anneli paistaahan se aurinko taas risukasaankin ;)

    VastaaPoista

Mukavaa kun kommentoit :)