keskiviikko 11. tammikuuta 2017

No, ei tää oo niin vakavaa :)



Olen tässä jo jonkin aikaa kutonut itselleni villapaitaa.
Takakappale on jo tehtynä samoin toista olkapäätä vaille on etukappalekin valmiina.
Siis hiat melkein enään puuttuu.
Mutta simsalabim. 
Enään ei ole koko neuletta... 
Näin näppärästi tämä multa käy.
Aamusella, kun aloin kutomaan hoidokeita odotellessani tulevaksi. Huomasin, että etukappaleeseen alkaa hihan kavennukset. 
Aloin miettimään, että juurihan tein takakappaleen ja ihmettelin, kun ei sinne tullut kavennuksia laisinkaan. (Olisihan sinne tullut jos tämä törppö olisi vain ymmärtänyt lukea oikein mallikaavaa.)
Siinä kohtaa tuli sitten sellainen pienen pieni ajatus päähän.
"Nyt puran koko villapaidan" ja niinhän siinä sitten kävi.
Olen tässä monena iltana ajatellut, että miksi teen villapaitaa, kun en niitä edes tykkää käyttää.
Minä olen enemmänkin sellainen villatakki-ihminen.

Nyt aloitin kuitenkin tekemään aivan toista työtä.
Eli tästä tulee veljen pojalleni pipo.
Sitten voikin katsella taas uudemman kerran tuota villatakki asiaa. 
Näin tässä nyt edetään, mene ja tiedä vaikka löytyisi joku aivan ihana uusi mallikin villatakille.
,



1 kommentti:

  1. No huh! Siis purkasit koko työn, no, niin kuin sanoit, eihän se nyt niin vakavaa ole. Onhan se mukavampi tehdä jotain sellaista, mistä tykkää. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulee!

    VastaaPoista

Mukavaa kun kommentoit :)